Julkaistu Kalevassa kesäkuussa 2018
Viidestä kunnasta muodostettu Oulu aloitti 2013. On sanottu kestävän kolme vaalikautta, että päättäjät pystyvät ja haluavat nähdä uuden laajan kaupungin kokonaisena. Maanantain valtuustossa heitettiin yleinen syyte kyläpolitikoinnista. Eikä ole kauaakaan kun samassa kokouksessa verrattiin Oulun kanssa yhdistyneiden kuntien alueita kuoleman laaksoiksi.
Leiskunnasta huolimatta kaupunginhallituksen ja valtuuston työ kaupungin elinvoiman ylläpitämiseksi etenee kuin juna. Päätöksiä on pystytty tekemään. Ja mitä isompi asia on ollut, sitä useammin päätös on saatu tehtyä konsensushengessä. Valtuustossa keskustelu on julkista ja se värittää puheita. Mutta sielläkin on päätöksiä saatu, joskus äänestysten jälkeen. Poliitikot ovat tottuneet äänestyksiin ja siihen, että enemmistön mukaan mennään eteenpäin. Pulinat pois.
Sivistys- ja kulttuuritoimen palveluverkko herättää intohimoja, tuleehan yksiköt lähelle. Koulut, kirjastot ja asukastuvat ovat tärkeitä alueen asukkaille.
Kuntien yhdistyminen on helppo nähdä yleiseksi syyksi kaikelle ja siihen miksi esimerkiksi kouluverkkoa joudutaan tarkastelemaan. Koeasetelma on huono, koska rinnalla ei kulje mallia, jossa kunnat olisivat säilyneet itsenäisinä.
Viimeisten viiden vuoden aikana on laajaa kaupunkia mielestäni kuitenkin kehitetty tasapuolisesti. Ylikiimingin ja Kiimingin alueille on esimerkiksi rakennettu tai kohta rakennetaan kaksi ja Yli-Iihin ja Haukiputaalle yksi uusi koulu kumpaankin. Myös Oulusalon alueen kouluverkko paranee, kun Niemenrannan laajennus ja Salonpään uudisrakennus saadaan valmiiksi.
Yhdistymispäätös 8 vuotta sitten tehtiin tilanteessa, jossa valtion vahvassa ohjauksessa haettiin kuntien koon kasvattamista vaihtoehdoksi, jolla suurennetaan sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjää. Nyt maakuntauudistuksen valmistuessa ei samanlaista kuntien yhdistymistä enää tarvita. Jos päätös tehtäisiin nyt, ei uutta Oulua varmaankaan nähtäisi tarpeelliseksi.
Kun pintaa raaputtaa, olemme kaikki kyläpoliitikkoja. Valtuutetut tekevät sitä työtä, johon äänestäjät ovat heille valtakirjan antaneet. Kun Oulun vaalipiirin kansanedustaja puolustaa pohjoisen liikenneverkon kehittämisen tärkeyden, tuomitaan hänet pääkaupunkiseudulla siltarumpupoliitikoksi ja kun suomalainen meppi muistuttaa arktisen alueen merkityksestä koko Euroopan kehitykselle, näkee etelä-Eurooppa punaista.