Toimittaja Mirja Niemitalo (Kaleva 12.1.2019) luettelee Viikon lopuksi –kirjoituksessaan joukon Oulussa viime vuosina kohu-uutisiksi nousseita tapahtumia. Aikajänne on niin pitkä, että monesta muusta kaupungista saisi samanlaisen luettelon. Listatut tapaukset eivät olleet yhteismitallisia, ja monet rikolliset ovat jo tuomionsa saaneet. Mutta viimeaikaiset epäilyt alaikäisten seksuaalisista hyväksikäytöistä ovat kohdistaneet katseet taas Ouluun.
Oulun kotouttamisohjelma 2018-2021 vanheni heti näiden tuoreiden tapahtumien takia ja tarvitsee päivityksen. Oulussa vastuu on kaikkien hallintokuntien ja toimijoiden yhteinen asia. Oulu tunnisti nopeasti kaupunkilaisten hädän ja kutsui pääministerin, sisäministerin sekä sosiaali- ja terveysministerin lauantaina neuvotteluun.
Opetustoimen, sosiaali- ja terveystoimen ja muiden virastojen sekä kaupungin johdon asia on yhdessä tehdä kaikki voitava, että nyt tapahtuneen kaltaiset rikokset estyisivät. Oulu tekee tiivistä yhteistyötä poliisin, seurakunnan ja monen järjestön kanssa ja tulee pikaisesti hakemaan erillisrahoitusta akuutin tilanteen hoitoon. Oulun tapa toimia on toivottavasti mallina koko maalle. Toivon myös, että Oulu miellettäisiin edelleen kaupungiksi, joka tarttuu nopeasti myös hankaliin asioihin – yhdessä.
Niemitalo listaa kolumnissaan sekaisin sekä ongelmia, kohutapahtumia että niiden syitä. Nuorisotyöttömyys, joka on monien keskuskaupunkien ongelma, on lieventynyt talouden parantuessa. Edelleen meillä on iso kohtaanto-ongelma. Yritykset kaipaavat työvoimaa ja siksi kaikki potentiaaliset henkilöt tulee saada täydennyskoulutuksen piiriin ja töihin. Yliopistot, ammattikorkeakoulut ja ammattiopistot ovat jo käynnistäneet opetuskokonaisuuksia, jotka eivät välttämättä johda tutkintoon. Yritykset tarvitsevat myös äsken maahan tulleet työvoimakseen. Pienenevät omat ikäluokat eivät riitä.
Huumeongelmakaan ei ole vain oululainen ongelma. Saatavuus ja valikoima ovat nousset ja hinnat laskeneet. Kauppa on siirtynyt poliisien ulottumattomiin nettiin. Huumeet ja päihteet yhdistettynä tunteeseen siitä, että on jäänyt yhteiskunnan ulkopuolelle, ovat monen rikollisen toiminnan taustalla. Huumeongelma ei korjaannu vain kaupungin toimilla vaan tiiviillä kansainvälisellä ja kansallisella yhteistyöllä. Meidän pitää kuitenkin hoitaa seuraamukset eli päihdeongelmaisten sosiaali- ja terveysongelmat. Toki myös tässä on puutteita, kuten viime syksyn valtuustokeskustelu osoitti.
Mirja Niemitalo viittasi myös vielä julkaisemattomaan tutkimukseen isojen kaupunkien lähiöiden huono-osaisuudesta. Oulussa oli 11 tällaista aluetta, kun Helsingissä oli vain neljä. Minä tulkitsen tulosta siten, että pääkaupungissa ongelmien kasautuminen muutamalle asuinalueelle tekee näistä juuri niitä vaarallisia ja yksipuolisia lähiöitä. Oulussa kaupunkisuunnittelu lähtee siitä, että kaikilla asuinalueilla on monenlaisia ja monen hintaisia asuntoja. Ja tämä tutkimus osoittaa, että olemme kaupunkisuunnitelussa onnistuneet.
Oulu on kohu-uutisoinnin kierteessä eikä sen katkaisemiseksi ole nopeaa ratkaisua. Me poliitikot ja media olemme itse hyviä korostamaan negatiivisia uutisia. Oulusta saisi positiivisia otsikoita muitakin kuin teknologian ihmeet.
Oululla on kuitenkin edelleen vahva kertomus: kaupunki on turvallinen ja tulevaisuuden pohjoinen keskus. Kulttuurin, pyöräilyn ja neljän vuoden ajan koulukaupunki. Tätä kaupunkilaiset arvostavat ja tätä meidän vieraatkin käyvät ihmettelemässä.