Jokaista vaalia sanotaan ratkaisevaksi ja tärkeäksi. Sellainen on tietenkin myös meidän puoluejohtajan valintamme kotikaupungissani Oulussa. Olen kuunnellut livenä ja netin kautta pari paneelia ja olen erittäin ylpeä hyvistä ja pätevistä puheenjohtajaehdokkaistamme. Eivätkä varapuheenjohtajaehdokkaat olleet sen huonompia. Puolueemme tarvitsee näitä nuoria poliitikkoja ja toivon heille monia tärkeitä tehtäviä. Kun jaossa on vain yksi puheenjohtajuus kerrallaan, jää moni hyvä valitsematta. Työtä tämän kansanliikkeen parissa riittää kuitenkin kaikille.
Olen iloinen, että tässä vaalikampanjassa ovat nousseet itselleni tärkeät arvot keskustalaisen politiikan keskusteluun. Suvaitsevaisuus, kansainvälisyys, EU:n merkityksen tunnustaminen, sivistys ja koulutus ja aluepolitiikka ovat olleet syyt, miksi itse olen keskustalainen.
Aluepolitiikka on meidän leipälaji ja nyt näyttää siltä, että iso osa kansasta kannattaa monipaikkatyöskentelyä ja -asumista ja haluaa varmistaa, että joka puolella Suomea voi asua ja yrittää ja koko maan kapasiteetti on hyödynnettävä. Omavaraisuus on keskustalaista politiikkaa parhaimmillaan.
Aluepolitiikkaa voi tehdä myös kasvukeskuksesta tai etelästä tuleva johtaja ja siksi tulevan puheenjohtajan kotipaikkakunnalla ei ole merkitystä.
Mutta yhteistyökyvyllä ja kokemuksella on. Kokemuksella niin politiikasta kuin elämästä yleensä. Äänestäjät hakevat samaistumisen kohteita ja se näkyy äänestyskäyttäytymisessä. Sanon tämän jopa omasta kokemuksestani. Olin kolme kertaa ehdokkaana eduskuntavaaleissa. Äänimäärä oli hyvä, mutta kaukana tarvittavasta. Samaistuminen poikamiesprofessoriin on varmaan hankalaa.
Minun ehdokkaani puheenjohtajaksi on Annika Saarikko. Arvostan, monen muun kollegani tavoin hänen työtään viime vaalikaudella maakunnallisen soten rakentajana. Vaikka aika loppui kesken, on uudessa mallissa hyviä osia tuosta valmistelusta. Arvostan myös sitä, että puolue antoi Annikalle tiede- ja kulttuuriministerin tehtävän. Taustani takia näen sen tärkeäksi koko yliopistokentän tasapuolisen kehittämisen kannalta. Saarikko istuu valmiiksi hallituksessa ja on sitoutunut sen työhön ja ohjelmaan. Jos uusi puheenjohtaja ei ole valtioneuvoston jäsen, on lähes mahdotonta syrjäyttää ketään istuvaa ministeriä.
Johtajilta odotetaan empatiaa, modernissa mediassa pärjäämistä ja valovoimaisuutta. Aamu tv:n kolumnisti sanoi kahdesti, että Saarikon ympärillä on tähtipölyä. Se on hyvä tulkinta Annikan karismasta.